Tarinoita kynttilästä
Kynttilä on yleensä vahasta valmistettu valonlähde, jonka keskellä on sydänlanka. Langan kärjessä vaha palaa valoa tuottavalla liekillä. Kynttilän historia ulottuu vuosisatojen taakse. Kynttilöitä käyttivät juhlavalaistuksena jo antiikin roomalaiset. Heidän käyttämänsä kynttilät oli valmistettu mehiläisvahasta. Kastetut talikynttilät, joiden sydämenä on pellavaa tai puuvillaa, ovat olleet käytössä 1100-luvulta asti.
Vaha oli kallista tuontitavaraa Venäjältä tai Virosta. Niinpä kynttilät olivatkin aluksi miltei yksinomaan kirkollisessa käytössä. Linnojen ja kartanoiden juhlahuoneissa kynttilöitä saatettiin polttaa suurissa juhlatilaisuuksissa.
Keskiajan lopulla korvattiin kallis mehiläisvaha myös meillä Suomessa eläinrasvalla eli talilla. Tali erotettiin syysteurastuksissa nautojen ja lampaiden sisälmyksistä. Talonpojat opettelivat itse valmistamaan kynttilöitä veroparsseleiksi. Omaan käyttöön ei kynttilöitä juuri talonpojille jäänyt, sillä verottaja saattoi vaatia jopa 200 kynttilää veroiksi.
Vanhimmat kynttilät olivat antiikkikynttilöitä – siitä tulee myös niiden nimitys. Niitä käytettiin jo muinaisessa Egyptissä ja Kreikassa ylimystön juhlissa. Ne oli useimmiten valmistettu mehiläisvahasta ja valmistusmenetelmä oli kastelu, eli sydänlanka kasteltiin mehiläisvahaseoksessa ja näin kerros kerrokselta muodostui kynttilä.
Tärkein väline kynttilän kastamisessa oli kynttiläkirnu, johon kaadettiin kiehuvaa vettä yli puolen välin ja sulaksi kuumennettua talia piripintaan. Kynttilän sydämet oli solmittu puuvartaisiin ja kastettiin kuumaan taliin. Sydänten kastamisen suorittivat usein tyttöset ja poikaset, jotka samalla oppivat sievästi niiaamaan ja kumartamaan.
Steariini- ja parafiinikynttilät syntyvät vasta 1870-luvulla
Vasta 1870-luvulla tulivat steariini- ja parafiinikynttilät helposti valuvien talikynttilöiden tilalle. Kastamisen lisäksi kynttilöitä valmistettiin valamalla. Kynttilän edeltäjä valonlähteenä suomalaispirteissä oli päre aina 1800-luvun puoliväliin saakka. Talonpoikaistaloissa kynttilä kuului vielä pari vuosisataa sitten ehdottomasti vain juhlaan, tavallisimmin jouluun, ja arkena valaistiin päreen avulla.
Antiikkikynttilöiden ohella kruunukynttilät ovat hyvin perinteisiä joulunkynttilöitä nimenomaan Suomessa ja Ruotsissa – ne kuuluvat ehdottomasti aitoon perinteiseen jouluun. 1960-luvun lopulla ja oikeammin 1970-luvulla tulivat markkinoille ns. lämpökynttilät, jotka ovat saaneet nimensäkin siitä, että niitä käytettiin nimenomaan ruoan ja juoman lämpimänä pitämiseen.
Kynttilää (ns. normaalikynttilää) on käytetty valovoiman mittana, ja nykyään käytössä oleva yksikkö kandela vastaa suurin piirtein tavallista kynttilää. Kynttilän tuottama valovirta on suuruusluokkaa 10 lumen, joka vastaa osapuilleen 1 W hehkulampun valovirtaa.
Itsenäisyyspäivä
Itsenäisyyspäivänä 6.12. on tapana sytyttää kaksi kynttilää ikkunoille klo 18–20. Tapa juontaa juurensa vanhaan eurooppalaiseen tapaan sytyttää ikkunalle kynttilä valtakunnallisten merkkitapausten juhlistamiseksi. Tapa myös loi väliaikaisen katuvalaistuksen muuten huonosi valaistuille kaduille.
Suomessa kynttilät ovat valaisseet pimeän vuodenajan juhlia 1700-luvulta alkaen. Kynttilät sytytettiin ikkunoille kuningasperheen merkkipäivinä ja kuninkaallisten vieraillessa maassa. Venäjän vallan aikana kynttilät sytytettiin tsaariperheen kunniaksi.
1800-luvun puolessa välissä aloitettiin Runebergin kunniaksi polttaa kynttilöitä ikkunoilla Runebergin syntymäpäivänä 5.2. Vuosisadan lopulla juhlavalasituksesta muodostui poliittinen kannanotto: Runebergin päivänä ikkunalle sytytetty kynttilä oli samalla protesti venäläistämistä vastaan.
Itsenäisessä Suomessa ikkunakynttiläperinne kiinnittyi uuteen kansalliseen merkkipäivään, itsenäisyyspäivään. Itsenäisyyden liitto ryhtyi ajamaan asiaa 1920-luvun lopulla. Sittemmin kynttilöiden poltto on vakiintunut itsenäisyyspäivän näkyvimmäksi tapaperinteeksi.
Lucia
Lucian päivää vietetään 13.12. Kynttilöin kruunatun neidon ympärille rakentunut juhla on saanut alkunsa Ruotsissa 1700-luvulla. Suomen ruotsinkielisen väestön keskuudessa Luciaa on juhlittu satunnaisesti 1890-luvulta lähtien. 1930-luvulla järjestettiin Helsingissä ensimmäiset julkiset Lucia-kulkueet. Lucian päivästä on muodostunut ruotsinkielisten oma tunnusjuhla, vaikkakin viime vuosikymmeninä myös suomenkielisillä paikkakunnilla, myös Riihimäellä, on valittu Lucia-neitoja ja järjestetty kulkueita.
Vanhassa eurooppalaisessa kalenteriperinteessä tunnetaan kaksi Luciaa. Toinen on pimeydestä mahtinsa ammentava paha Lucia ja toinen on valontuoja hyvä Lucia. Pohjolan Lucia on valkoiseen asuun pukeutunut hyväntahtoinen valontuoja. Päässään hänellä on puolukanvarvuista sidottu kynttiläkruunu.
Ulkokynttilät
Ulkokynttilöiden suosio on myös kasvanut viime vuosina. Portin tai ovenpielessä olevilla ulkokynttilöillä toivotetaan vieraat tervetulleiksi.
Muistokynttilät
Kynttilöiden sytyttäminen luterilaisille haudoille jouluaattona on varsin nuori tapa ja ensimmäinen tieto Suomesta on vuodelta 1921, jolloin ylioppilas Lyyli Grotenfelt sytytti kynttilän sisarensa Kyllikin haudalle Helsingin Vanhalla Hautausmaalla. Tapa on sotien jälkeen nopeasti levinnyt suomalaisilla hautausmailla. Tavan alkuperä lienee Saksasta herrnhutilaisten piiristä. Suomessa myytävistä kynttilöistä hautakynttilöiden osuus on lähes neljännes. Tähän on syynä todennäköisesti maamme historia: meillä on lähihistoriassa ollut kaksi sotaa. Kynttilöitä viedään sankarihaudoille ja lähiomaisten haudoille pyhäinpäivänä ja jouluna. Myös itsenäisyyspäivänä, isänpäivänä ja aina kunkin vainajan merkkipäivänä viedään kynttilöitä haudalle. Sankarivainajia muistetaan hautakynttilöin myös kansallisena Veteraanipäivänä 27.4. ja Kaatuneitten Muistopäivänä 15.5. Hautakynttilöitten vienti haudalle jatkuu koko pimeän kauden ja vielä keväälläkin mm. pääsiäisen aikaan käytetään hautakynttilöitä.
Kastekynttilä
Suomessa luterilaisessa kastetilaisuudessa kastepöydällä palaa aina kynttilä. Se on vertauskuva Kristuksen läsnäolosta. Kastepöydän kynttilästä sytytetään kasteen yhteydessä lapsen kastekynttilä, jonka kastava pappi tuo mukanaan. Kynttilän sytyttämisen yhteydessä pappi muistuttaa Jeesuksen sanoista: Minä olen maailman» valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.» Kastekynttilä on lapsen rukouskynttilä, jonka voi sytyttää vuosittain nimipäivänä, kastepäivänä tai syntymäpäivänä. Kastekynttilän liekki muistuttaa Jeesuksesta ja Jumalan läsnäolosta.
Kynttilänpäivä
Hyvin vanha perinne kynttilällä on katollisen kirkon piirissä, jossa se tunnettiin vahakynttilänä eli tuohuksena. Katolisena aikana kynttilät vihittiin kirkossa koko vuoden tarpeisiin. Tästä meillä on edelleen muistona kynttilänpäivä toisena päivänä helmikuuta. Kirkko liitti tähän Neitsyt Marian puhdistautumisjuhlaan kynttilöiden vihkimisen noin tuhat vuotta sitten. Kynttilänpäivä on kirkkovuoden päivä, jota vietetään alkujaan 40 päivää joulusta, siis 2. helmikuuta sen muistoksi, että Jeesus vietiin 40 päivän ikäisenä temppeliin ja Simeon siunasi hänet (Luuk. 2: 22-33). Suomessa kynttilänpäivää vietetään kuitenkin helmikuun ensimmäisenä sunnuntaina, tai jos se on laskiaissunnuntai, viikkoa aikaisemmin. Nimitys tulee siitä, että keskiajalla kynttilänpäivänä vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät.
Uskonto ja uskomukset
Suomessa kynttilöiden vihkiminen jäi uskonpuhdistuksen myötä vähitellen pois, mutta vielä vuonna 1621 piispa Erkki Sorolainen pauhasi saarnassaan tätä “Paavin joukon” väärää uskomusta vastaan, sillä kansa uskoi, että kynttilän valo karkottaa kaikki pahat voimat. Uskottiin että se suojelee rajuilmalta ja salamaniskulta. Lapsivuoteessa oleva uskoi, etteivät pahat voimat päässeet vaihtamaan pienokaista tai aiheuttamaan vammoja, kun huoneessa paloi kynttilä. Myös kuoleva piti kädessään vihittyä kynttilää ja uskoi näin siirtyvänsä turvallisemmin ajasta ikuisuuteen. Kynttilään on aina liittynyt symboli Kristuksesta. Palava kynttilä on uskon ja rukouksen vertauskuva. Alttarikynttilöiden määrällä on oma symboliikkansa.
Kynttilöihin liittyy sanontoja, uskomuksia ja tapoja. Sanonnoista tunnetuimpia ovat vuodenaikojen kiertoon liittyvät: “Kyntteli kevättä kääntää” ja “Kun ei kylmä kynttelinä, eikä pauku Paavalina, kylmää kynnet kyntäjältä”.
Uskomuksista lienee tunnetuin kynttilän sammuttamiseen liittyvä uskomus. Kynttilää ei saanut puhaltaa sammuksiin, sillä jo näin teki, samanaikaisesti sammui jonkun läheisen elämänliekki. Jossakin osassa maata uskottiin myös, että rakkaus sammuu samalla kun liekki puhalletaan. Kynttilää ei myöskään saanut sytyttää toisesta kynttilästä, sillä sytyttäjää kohtasi huono onni tai peräti jokin onnettomuus.
Uudenvuoden taiat
Eräs kynttiläperinteeseen liittyvä tapa lienee ollut “peilistä katsominen” eli onnenpeili uudenvuodenaattona sydänyöllä. Kaksi peiliä asetettiin vastakkain, toinen hieman pienempi. Näiden väliin, reunojen kohdalle, asetettiin kaksi kynttilää. Näin peilistä näkyi supistuva, äärettömyyteen johtava kuja. Tunnelman tehostamiseksi pöydällä oli musta silkkihuivi tai valkea, kuolleen peittona ollut liina, sekä vihkisormus ja virsikirja. Keskiyöllä peiliin katsoja hiipi paitasillaan tai valkeaan liinaan kääriytyneenä huoneeseen, sytytti kynttilän, ja alkoi tuijottaa peiliin. Sieltä katsoja saattoi nähdä ritarinsa piirteet, sormuksen, kehdon tai ruumiskirstun. Jännitys ja mielikuvitus loivat salaperäisen tunnelman ja peiliin katsoja saattoi nähdä, mitä eniten toivoi tai pelkäsi.
Syntymäpäiväkakku
Antiikin Kreikassa Artemis -jumalattaren alttarille asetettiin kuun muotoon leivottuja kakkuja ja kynttilöitä kyseisen jumalattaren syntymää juhlistettaessa. Jos onnistui puhaltamaan kaikki kynttilät kerralla, henkilö sai paitsi hyvää onnea ja toiveensa toteutetuksi myös Artemiin suojeluksen.
Adventtikynttilät
Adventtikynttilöiden polttaminen on melko uusi jouluperinne. Ensimmäisenä adventtisunnuntaina sytytetään ensimmäinen neljästä kynttilästä. Jokaisena adventtina sytytetään yksi kynttilä lisää, joten 4. adventtisunnuntaina palaa neljä kynttilää. Kynttilöistä ensimmäinen on joulun odotuksen kynttilä, toinen on jouluilon, kolmas joulurauhan ja neljäs rakkauden kynttilä.
Joulu
Suomessa kynttilät yleistyivät vasta 1800-luvun loppupuolella. Ensimmäiset omat ns. vuotuiskynttilänsä talonpojat lienevät sytyttäneet jouluaattoiltana. Talontyttärillä oli tapana viedä kolmisydäminen kynttilä joulukirkkoon ja asettaa se sytytettynä lukulaudalle eteensä.
Joulukuusen kynttilät
Joulukuusiperinne levittäytyi suomalaisiin koteihin 1850-luvun puolen välin jälkeen. Talonpoikaistuvissa joulukuusi yleistyi 1870-luvulta lähtien. Tapa on lähtöisin Saksasta. Kynttilät kuuluivat tyypillisesti sen koristeisiin. Ensimmäiset joulukuusen sähkökynttilät sytytettiin Suomessa jo noin sata vuotta sitten. Sähkövalolla korvattiin pian monien kirkkojen elävät kynttilät. Elävien kynttilöiden tunnelma koettiin kuitenkin ylivertaiseksi tasaisesti palaviin sähkökynttilöihin verrattuna. Kesti muutamia vuosikymmeniä ennen kuin suomalaisissa kodeissa siirryttiin käyttämään joulukuusessa sähkövaloja.
